Moikka! Nyt olisi luvassa hevospostausta. Oon kirjottanut tän mun entiseen blogiin, mutta siirrän sen nyt tänne:)
Oon siis ratsastanut "vasta ja vasta" vähän päälle kolme vuotta, mutta siinäkin ajassa on kerennyt tulla pari "elämän hevosta". Kerron nyt teille niistä
tärkeimmistä hevosista.
Ensimmäisenä tulee mieleen tietenkin
Vellu. Vellu on iso ja kiltti, lännenratsastuskoulutettu ruuna, joka asuu meijän naapurissa. Rotua tai ikää en muista. Vellu oli ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin kunnolla, vaikkakin olin joskus aikaisemmin käynyt hoitelemassa Vellua. Aluksi ratsasteltiin vaan lähinnä liinassa.
Olin yheksän, ja halusin kuollakseni ratsastamaan. Kokeilin kaikki maholliset itkuseremoniat ja valitukset, mutta äiti ei vieläkään antanut mun alkaa ratsastamaan. Lopulta päätettiin, että kysytään seuraavalla sydänpolikerralla, että olisko mun turvallista alkaa ratsastamaan. Lääkärin mukaan kaikki liikunta olisi vaan hyvästä, joten ei äitilläkään ollut siihen mitään vastaansanomista.
 |
| Vasemmalla Vellu, oikella Paavo. |
Joudun lunttaamaan jotain kyseisen viikon tapahtumia vanhasta päiväkirjasta kun en ihan kokonaan muista, joten saatte nyt tirtää vähän mun päiväkirjan merkintöja:)
23.3.2012
Rakas päiväkirja! Kävin tänään sydämmen tahdistin "kontrollissa". Olenkohan joskus kertonut siitä että seuraavan kerran kun mennään oys-siin niin äiti kysyy että saanko ratsastaa. Niin... nyt kun oli se seuraava kerta niin äiti sitten kysyi sitä niin lääkäri sanoi että kaikki liikunta on sallittua. Ja nyt äiti antaa alkaa ratsastamaan ja se aikoo soittaa Annille että jos niille passais että ratsastaisin siellä:)
27.3.2012
Heippa päivis! Äiti lähetti muutama päivä sitte Annille tekstarin että sopiiko jos alan ratsastamaan Vellulla. SE SOPII!!! Jee! Mut en vielä tiiä, millon alan ratsastamaan siellä. Käytiin toissapäivänä ostamassa mulle ratsastuskypärä kärkkäiseltä! Heippa!
 |
Ekaa kertaa ratsastamassa Vellulla.
|
8.4.2012
Hei! Eilen oli mahtava päivä. Minä kävin ekakertaa ratsastamassa vellulla:) Se oli ihanaa!!! Menin kaikkia tolppia ja tötteröitä läpi. ps. menin "ilma talutusta"!!
Kävin yhteensä ratsastamassa Vellulla suurinpiirtein vuoden epäsäännöllisesti. Vellun kanssa oon ottanut ekat ravi ja laukkapätkät. Käynyt "maastossa". Vellu on kyllä opettanu paljon! Unohtamatta tietenkään Annin ohjastusta ja opastusta:) Käyn moikkaamassa Vellua, aina jos oon käymässä Aunella ja niillä:)
Yksi mulle erittäin tärkeä hevonen on ollut
Paavo. Ruunan rotua mää en ainakaan koskaa saanu tietää, enkä tiiä tietsikö kukaan ihan varmuudella. Se asui kopotilla, ja ratsastelin sillä mooonta kertaa. Paavon kanssa opin, kuinka suuri merkitys istunnalla oli, ja selvillä avuilla, koska Paavo ei osannut oikein pysyä paikallaan.
Paavoa pääsin ekaa kertaa kokeilemaan muistaakseni joskus vuojen 2013 syksyllä? Se luki mulla tuntilistassa, ja lähettiin sitten hakemaan sitä tarhasta:) Muistan, ku ihastelin, että Pavella oli oma hieno iso harjapakki, ku muilla hepoilla vaan risaset korit:D
Paavo oli muuten muistaakseni tosi kiltti hoitaa ja silleen, mutta ei osannut/halunnut nostaa kavioita, joten niitä ei koskaan sitten (ainakaan mää) putsannu.
Ratsastaessa paavo oli suht menevä tapaus. Sen askeleet oli pehmeitä ja mukavia, mutta se ei aina oikein oppinut pysähtymään. Paavo ei ollut oikeen kenenkään muun "suosikki", joten sain sen hekposti aina tuntiratsuksi:)Yhellä kesäleirillä Paavo oli mulla hoitsuna, ja sain muistaakseni hoitaa sitä yhen Kertun kanssa.
Viimesillä kerroilla, kun ridailin Paavolla, se aina muka säpsähti pienimpiäkin juttuja maneesissa, ja hyppäsi eteenpäin. Mää olin sillon vielä sen verran arka, että siihen lakkasi kiinnostus Paavolla ratsastamiseen... Paavo myytiin tänäkeväänä sitten johonkin. Jäi vähän harmittamaan kun en sitten enää myöhemminkään pyytänyt Pavea ratsuksi.
Tämän hevosen ajatteleminenkin
sattuu sattui hieman, sillä mulla
on oli sitä ihan hirvee ikävä.
Cinnas nu Chick, eli Suttura. Se on musta, keskikokoinen quarttertamma, kolmetoista vuotias. Suttura on kopotilla ylläpidossa. Ratsastin sillä melkein aina, kun olin tunnilla.
(Kun kirjoitin tämän tekstin vanhaan blogiini, Suttura oli jo lähtenyt, ja en uskonut enään näkeväni sitä. Kaikki kuitenkin muuttui viime torstaina, sillä mua odotti Rajakorvella ihana yllätys: Suttura oli tullut takasin ja sillä oli beibimasu:D)
Suttura on hoitaessa vähän änkkäpänkkä (varsinkin satuloinnissa). Muuten hoidin sitä itse, mutta satuloimaan piti tulla jonkun muun, sillä Sutturan satula oli aika painava:D. Satuloidessa se luimi, ja puri hampaat kiinni karsinan kalteriin, mutta hoidin sitä silti mielelläni.
Päiväkirjasta löytyy taas muutamia kirjoituksia Sutturalla ratsastelusta:
4.1.2014
Olin perjantaina ratsastamassa. Menin Sutturalla. Harjoteltiin istuntaa, tehtiin voltteja käynnissä ja ravissa, mentiin tötsiä ja kokeiltiin laukannostoja. Suttura oli aika laiska mutta ihana<3
Sain sen kuiski liikkuun.
15.2.2014
Olin eilen ridaamassa. Ekaks mulle sanottiin että meen Vilikulla, mut halusin kuiski mennä Sutturalla, niin sain sitten mennä:) Opena meillä oli Hilla. Harjoteltiin kaikkia ihan normi juttuja, mut mä en saanu koittaa laukannostoa...:(
29.3.2014
My dear diary! Suvi oli meillä yötä ja se tuli kattomaan mun ratsastusta. Menin Sutturalla<3
Se meni aika hyvin. Tunnin lopuksi ku otettiin viestikisa, niin kun nostin ravin niin Suttura nosti laukan:D Mut sain sen kummiski pysähtyy. Ja sain (taas) kuulla että mä ja Suttura ollaan hyvä pari.
Hilla oli opettamassa.
Sen enempää en oo Sutturasta kirjottanut. Näin Sutturan vikaa kertaa aika loppukesästä. Tiesin että se lähtee takaisin oikeelle omistajalleen loppukesästä, mutta silti
totuus löi suoraan päin naamaa.
Käytiin yhesti yks turha reissu tallilla, ku luultiin että oli tunti (joka siis oli oikeesti peruttu). Kävin siinä ootellessäni kiertelemässä tarhoja. Huomasin
vielä silloin helpotuksekseni, että Suttura oli vielä siellä. Lähettiin sitten kotiin, ja huomattiin facebookista, että tunti oliki peruttu.
Seuraavalla kerralla kun tultiin tallille, niin Suttura oli jo lähteny. En tiiä, että miksi se koskettaa mua niin paljo...Eihän suttura ollu mulle periaatteessa muuta kuin
pelkkä tuntiratsu? Mutta sisimmäsäni mä tiiän kokoajan, että on se paljonkin enemmän. Se oli maailman ihanin tuntiratsu Vilikun ohella.
 |
| Kuvan laatu kusee, ja meillä kummallakin on hatunnostonarvoiset ilmeet... |
Ihana suomenhevostamma, seittemäntoistavuotias
Vilikku, josta oonkin kirjoittanut pikkasen blogiin:) Vilikku asuu rajakorvella, ja oon ratsastanut sillä kaikista eniten niistä hevosista, joilla koskaan oon ratsastanutkaan. Vilikulla ratsastin ekaa kertaa ekalla tunnilla, ja viimeksi ratsastin sillä torstaina.
Vilikku on aika laiska, mutta kiltti luottoratsu. Perus suomenhevonen:) Ekan kerran kun näin Vilikun, niin aattelin, että
onpas mälsää...joudun menemään jollain laiskannäköisellä hevosella:D Ajanmyötä opin kuitenkin tykkäämään Vilikusta entistä ja entistä enemmän. Vaikka olisi ollut välillä suosikkiheppana joku muu, niin silti Vilikku on ollut
vähintään se kakkos-suosikki!
Vilikun kanssa oon oppinut vaikka mitä!
Nyt kun Sutturakin lähti ja silleen, niin on Vilikku vallannut suuren paikan mun sydämmessä. Se on vaan niin kiltti ja kultanen:)Vilikku on se
maailman paras tuntiratsu (+suttura). Siihen voi luottaa, aina! Joskus haaveilen, että se ois se
maailman paras oma hevonen... :)
 |
Heilunutkuva on kaunista katseltavaa...
|
